Kesä lähenee loppuaan ja sadonkorjuun kiireet painavat päälle. Elokuuhan on tarkoittanut kirjaimellisesti viljankorjuun aikaa, mutta elo-sana merkitsee myös elämää, taloutta, omaisuutta, ruokaa ja asuinpaikkaa. Eli kaikkea sitä perustavanlaatuista ja tärkeää elämässä. Ihanaa aikaa, mutta päivässä eivät vaan tahdo tunnit riittää. Metsät ovat marjoja pullollaan, sienet alkavat nousta, kalassa pitäisi käydä ja rysä odottaa laittajaansa, ja peltohommat sitten vielä. Tuvassa kuivuri hurisee taukoamatta. Opiskeluhommat vaativat oman osansa ja remonttihommia pitäisi saada etenemään vielä ennen talvea.. Huoh! No pala kerrallaan, niin eiköhän se siitä..
Opiskeluihin kuuluu viikon mittaiset yrtti-, marja- ja sienikurssit ja ne ovat kyllä ehdottomasti olleet antoisimmat osat opiskeluja. Viikot ovat melko piukkaan pakattuja ja tietoa tulee niin paljon, että aivan kaikkea ei millään kerkeä sisäistämään, mutta kyllä sitä on jotain tullut opittuakin. On ollut mahtava huomata, kuinka vastaantuleville kasveille on alkanut löytyä nimiä ja niitä huomaakin aivan uudella tavalla. Luonnossa kulkemiseen on löytynyt taas uusi ulottuvuus.
Elokuun iltojen pimetessä alkaa taas huomaamaan kuinka nopeasti se kesä on taas vilahtanut ohi. Onneksi syksy on kaunista aikaa, joten kesästä luopumista voi sulatella vähitellen. Talven tuloa ei voi vielä kuitenkaan edes ajatella. Kainuuseen muuton seurauksena on ollut taas pakko tutustua lumeen. Emme me vieläkään ole mitään ylimpiä ystävyksiä, mutta huomaan siedätyshoidon jo osittain tehonneen.
kotikunnaalla.com 