Muutama vuosi sitten kalentereihin ilmestyi uusi juhlapäivä, nimittäin elokuun viimeisenä lauantaina juhlitaan Suomen luonnon päivää. Tiesitkö muuten, että vuonna 2017 Suomesta tuli ensimmäinen maa, jonka upeaa luontoa muistetaan liputuksella? Meille suomalaisille luonto on sillä tavalla jännä juttu, että luonto on niin lähellä, ettei sitä oikein aina muista edes erikseen huomata. Se on niin oleellinen osa elämäämme, ettei sen ainutlaatuisuutta aina muista pysähtyä ihailemaan. Siitä syystä kalenteriin merkitty Suomen luonnon päivä on aivan mahtava juttu!
Luonto tarjoaa meille jokaiselle erilaisia elämyksiä. Joku kokee luonnon parhaaksi mahdolliseksi paikaksi rauhoittua, toisille se on oiva paikka harjoittaa liikuntaa, kolmas etsii kuumeisesti ruokavaraston täydennystä luonnosta. Ja nämä kaikki tavat nauttia luonnosta, ovat kaikki yhtä hyviä ja arvokkaita. Vaikka usein itsekin sortuu ajatukseen ”itselle oikeasta luonnosta” ikihonkineen ja synkkine kuusikkoineen, on kaupunkien puistot ja lähimetsäkohteet aivan yhtä oikeaa luontoa. Olkoon meillä jokaisella oikeus nauttia luonnosta juuri sellaisina annoksina ja mittakaavassa, jonka kukin itselleen sopivaksi kokee!
Suomen luonnon päivänä järjestetään monia tapahtumia, ja kannustetaan ihmisiä liikkumaan luonnossa ja vaikka viettämään yönsä ulkona. Joka vuosi havahdun liian myöhään ja ajattelen, että kyllä ensi vuonna sitten ollaan yötä vaikkapa teltassa. No niin kävi tänäkin vuonna. No jospa sitä ensi vuonna olemme kalenterin kanssa paremmin valmistautuneita tähän.
Omaa luontosuhdettaan on tullut pohdittua viime vuosina melko paljon. Lapsen syntymä käynnisti lumipalloefektin, joka on käynnissä edelleenkin. Kun aloin pohtia elämässäni tärkeimpiä asioita, joita haluan lapselleni välittää, oli hyvän ja syvän luontosuhteen muodostuminen ensiarvoisin tärkeää. Sen seurauksena muutimme Varsinais-Suomesta Kainuuseen. Täällä luonto on erottamaton osa elämäämme ja hyvä niin. Hakeuduin myös opiskelemaan luontoalaa, sillä iän myötä arvomaailmani on muuttunut. Nuoruudessa tein sisustus- ja maalausalan töitä ja se työ oli kivaa. Vaikka edelleenkin ympäristön estetiikka on minulle mieluisa aihepiiri, koen jatkuvan sisustamisen ja uudistamisen tarpeen olevan sietämätöntä kehitystä ja täysin tarpeetonta. Luontoala tuntuu nyt enemmän omalta ja hyvältä suunnalta jatkaa.
Minulle vaikuttavimmat luontokokemukset ovat aina liittyneet luonnon vahvaan kunnioittamiseen. Minun lempipaikkani ja sielunmaisemani on kallioluoto meren pauhatessa ympärillä. Kainuussa ei merta ole, ja se joskus aiheuttaa vaikeitakin vierotusoireita. Kainuulaisessa luonnossa lempipaikoikseni ovat muodostuneet ns. kunnon metsät, jota eivät ole hakkuut pilanneet. Yhteistä näillä mielipaikoilla on oman pienuuden kokemus luonnon keskellä. Ajatus omasta pienestä osastani luonnon kiertokulun suurissa rattaissa saa omat mietteet asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin.
Itselleni Suomen luonnon päivä on muistutus pysähtyä ihmettelemään upeaa ja ainutlaatuista luontoamme, joka on kotimme, perintömme ja tulevaisuutemme. Eino Leinonkin runoksi epäilty, mutta tällä hetkellä tuntemattoman runoilijan sanat kiteyttävät hyvin omatkin ajatukseni luontosuhteestani:
”Olen verkossa valon ja auringon,
paulassa koskien pauhun,
lumossa hankien hohtavain,
vankina välkkyväin vetten,
verkossa lähteiden puhtauden,
siteissä nuotion sauhun,
seitissä sumuisten tunturien,
jotka siintävät metsien takaa,
ja silti oon täysin vapaa!”
kotikunnaalla.com 