No olihan niitä. Luonnonmateriaalien hyödyntäminen koriste- ja käsitöissä on ehdottomasti opiskelujeni mukavinta antia. Villahan on luonnon materiaaleista yksi monikäyttöisimmistä ja pääsimme onneksemme kokeilemaan villan käsittelyä myös koululla. Olenhan minä jo paikallisen kansalaisopiston kutomolla päässyt hieman rukkiin tutustumaan, mutta koululla saimme rauhassa surrutella erilaisilla rukeilla kaksi päivää putkeen.
Materiaaleja meillä löytyi moneen lähtöön: villaa erirotuisista lampaista, pestyä ja pesemätöntä, värejäkin oli useita erilaisia. Otin myös mukaani ikivanhat pellava-aarteeni. Olen saanut isovanhempieni varastoista löytyneen pellavakäärön, joka kuuleman mukaan on peräsin kahden saaristolaismummun varastoista. He elivät koko ikänsä isovanhempieni mökkisaarella ja ovat kasvattaneet pellavat todennäköisesti omia töitään varten. Muistan itsekin käyneeni heidän luonaan melko nuorena. Ihana tarina ja ihanaa aivinaa ( eli sitä hienoa pellavakuitua, karheampaa kuitua kutsutaan rohtimeksi).
Aivina-aarre sillkipaperikäärössä 
Aivinasta pyöräytetyt kuontalot
Langan kehruuta on hyvä alkaa harjoittelemaan värttinän kanssa. Värttinöitäkin löytyy monenlaisia, koululla meillä oli käytössä alapainoisia värttinöitä. Värttinää pyöritellessä hahmottaa hyvin kuidun vetämisen ja kierteen muodostumisen periaatteet, ja rukille siirtyminen saattaa olla näin helpompaa. Olen aiemmin kokeillut myös turkkilaista värttinää ja se oli kyllä mieleeni. Turkkilaisen värttinän kanssa saadaan tehtyä valmis kerä saman tien, kun perinteisessä värttinässä lanka tulee keriä pois värttinältä, kun värttinä on täysi.
Alapainoinen värttinä ja käsikarstat 
Koululla löytyi opiskelijoiden käyttöön monta perinteistä vinorukkia ja yksi moderni pystyrukki. Varsinkin vanhat rukit ovat kaikki yksilöitä ja niiden metkut ja ominaisuudet vaikuttavat kehruutyöhön. Toisin sanoen niissä on luonnetta. Moderni pystyrukki vaati ainakin itseltäni melkoisesti makustelua, eikä rakkautta oikein löytynyt päivän harjoittelun jälkeenkään. Mutta jonkunlaista jälkeä sain kuitenkin aikaiseksi. Kehruu on monien muidenkin kädentaitojen tavoin harjoitusta vaativa laji. Pitempään kehränneet saavat aikaiseksi mitä upeimpia tasalaatuisia lankoja. Kehruuseen voidaan käyttää myös mitä erilaisimpia materiaaleja: eri eläinten karvoja, kasvikuituja yms.
Omat lankani lukeutuvat lähinnä sinne efektilankojen osastoon. Pääasia on, että sain kuitenkin lankoja aikaiseksi ja toivottavasti joskus minulla on mahdollisuus panostaa enemmän aikaa kehräämisen opetteluun. Ihastuin erityisesti ahvenanmaanlampaan villaan. Ahvenanmaanlampaan villa poikkeaa suomenlampaan ja kainuun harmaksen villasta villan kaksikerroksisen rakenteensa ansioista. Villassa on selkeästi havaittavissa pehmeämpi alusvilla ja pidempi ja karheampi peitinkarva. Myös värit voivat vaihdella paljon jopa yhden lampaan villassa.
Valkoinen villa on suomenlampaan villaa 
Harmaa villa on gotlannin turkislampaan villaa
Tein kokeiluja myös suomenlampaan ja gotlannin turkislampaan villalla ja jopa näin kokemattomin kehräyssormiin huomasin, että villalaaduissa oli huimia eroja. Osa villasta oli pestyä ja osa pesemätöntä. Mielestäni parasta lankaa tuli pesemättömästä villasta, sillä silloin villassa on jäljellä lanoliinia, joka auttaa kehräyksessä. Pesemätön villa vaan sattuu tuoksumaan melko voimakkaasti.., no lampaalta. Minua ei haju haittaa, mutta herkkänenäisemmät saattavat valita mieluummin pestyn villan tästä syystä.
Lopuksi kehrätyt langat kerrataan. Omat taidelankani kertasin 2-säikeiseksi. Taitava kehrääjä osaa laittaa lankaan kierrettä juuri sopivasti, mutta meille harjoittelijoille voin kertoa kikan liian kierteiselle langalle: lanka kierretään tiukasti, vaikka vanhan puolarullan päälle, ja annetaan langan veltostua rauhassa useamman kuukauden ajan. Kokemuksesta voin kertoa tämän keinon toimivan. Jos kierrettä on sopivasti, lanka keritään tai vyyhditään odottamaan jatkokäyttöä.
Omat lankakokeiluni päätyvät nyt alkuunsa varastojen kätköihin, kunnes keksi jonkin käyttökohteen niille. Kehräys on mukavaa hommaa ja alun hampaiden kiristelyn jälkeen jopa melko meditatiivista. Joskus kun kohdalleni osuu vanha koditon rukki, pelastan sen tuvan nurkkaan rauhallisempaa elämänvaihetta odottamaan.
kotikunnaalla.com 