Nokkonen; viholainen, rikkaruoho, piikikäs riesa ja yksi monipuolisimmista villiyrteistämme. Kaikille tuttu nokkonen käy ravinnoksi, rohdokseksi, kosmetiikan raaka-aineeksi, tekstiilikuidun raaka-aineeksi ja kasvimaan lannoitteeksi. Uuden kasvukauden käynnistymistä odoteltaessa ovat nokkosen kuituominaisuudet ruvenneet kiehtomaan toden teolla.
Nokkosen uskotaan olevan vanhin ihmisen tuntema kuitukasvi ja siitä on valmistettu kalaverkkoja ja köysiä jo kivikaudella, sekä myöhemmin myös vaatteita. Nokkoskuidun uskotaan olleen yleisesti käytössä historiallisella ja esihistoriallisella ajalla, mutta myöhemmin sen käyttö on painunut unholaan. Pellavan uskotaan syrjäyttäneen nokkosen kuitukasvina vasta rautakaudella. Suomen ilmasto-oloissa on kasvatettu kuitukasveiksi myös pellavaa ja hamppua, mutta nokkonen on ainoa pohjoista alkuperää oleva runkokuitukuitukasvi. Alun perin sana pellava onkin kuvannut nokkoskuitua!
Nokkoskuidulla on erittäin hyviä ominaisuuksia, mutta sen saatavuus on heikkoa. Yksittäisen nokkosen varressa on melko vähän kuitua ja sen irrottaminen on työlästä. Näihin syihin ovat usein kaatuneet kuidun teollisen hyödyntämisen suunnitelmat. Nokkoslajikkeiden jalostamisen myötä on saatu kehitettyä lajikkeita, joissa kuitua on huomattavasti enemmän. Nykyisin löytyy jo jonkin verran teollisesti valmistettuja nokkostekstiilituotteita. Suomessakin on tehty useita kiinnostavia hankkeita nokkoskuidun osalta. Jos haluat lukea lisää nokkoskuidun historiasta ja sen tunnistamisesta, suosittelen tutustumaan tähän Nokkoskuidun tunnistusmenetelmät-tutkielmaan.
Karstattua ja karstaamatonta kuitua. 
Nokkoskuitua valmiina kehräykseen 
Päistäreen irroitukseen käytetty rullaloukutin.
Kasvikuidut jaetaan alaluokkiin sen mukaan mistä osasta kasvia kuitu saadaan: lehtikuidut (esim. sisal), siemenkuidut (esim. puuvilla), hedelmäkuidut (esim. kookoskuitu) ja runkokuidut (esim. pellava ja hamppu). Nokkonen on runkokuitu, eli kuitu saadaan kasvin varresta. Nokkoskuitu on kiiltävää, kestävää ja joustavaa. Se on myös erittäin imukykyistä ja ihoystävällistä, eikä se rypisty helposti. Koska kuitu on ontto, se eristää hyvin lämpöä ja on samalla kuitenkin hengittävä. Onkin sanottu nokkosen muistuttavan lämpöominaisuuksiltaan villaa, mutta pesuominaisuuksiltaan pellavaa.
Pellavaloimi 
Kudonnan valmisteluja: alkusolmujen tekoa 
Nokkoskankaan ensimmäinen metri.
Nokkosen kuitu on lyhyttä, joten usein sitä on sekoitettu muiden kuitujen kanssa. Koululla pääsimme kokoilemaan nokkoskuidun irrottamista. Työ oli hidasta, mutta pieniä määriä saimme kuitua irrotetuksi. Tämän kokeilun innoittamana olisin ehdottomasti halunnut päästä työstämään kuitua langaksi ja lankaa kankaaksi. Nyt päätinkin tarttua tähän ideaan ja tilasin viisi vyyhtiä nokkoslankaa. Langan alkuperäksi ilmoitettiin Nepal, joten nokkoslajike silloin todennäköisesti on Himalajan (iso)nokkonen. Se on meidän kotoisten nokkosten sukulaislaji. Ostamani lanka on konekehrättyä ja värjäämätöntä. Langan tuottajaksi mainitaan Blockwallah, joka on suomalais-intialainen perheyritys. Tuotannon kerrotaan olevat eettistä ja työntekijöille maksetaan työstään kunnon korvaus. Valmis lanka ei siis aivan vastaa itse kehrättyä, mutta kyllä tällä nyt kokeilemaan pääsee.
Lanka on tuntumaltaan melko pehmeää ja löyhäkierteistä. Langassa on odotetustikin melkoisia laatuvaihteluita, mutta se ei haittaa kudontaa. Alun perin olin suunnitellut tekeväni 100% nokkoskangasta, mutta lankaa tutkittuani totesin, että kuidun lyhyyden takia kankaaseen on syytä valita jokin muu materiaali loimilangaksi. Valitsin märkäkehrätyn aivinapellavan langan vetolujuuden ja kuidun ominaisuuksien perusteella.
Nokkkoslankaa 
Kalanruotokuvioista kangasta nokkosesta.
Nokkoskuitu on ominaisuuksiltaan antibakteerinen ja hyvin kosteutta kestävä. Halusinkin tehdä langasta saunatekstiilejä, joten päädyin laudeliinoihin. Sidokseksi valitsin toimikkaan. Kalanruotokuvio on klassinen, näyttävä kuosi, ja sen vaihteleva pinta tuo hyvin esille käytetyt materiaalit. Loimilanka on valkoinen ja nokkoslanka on värjäämätön. Kudottaessa kontrasti värien kesken on melko iso, mutta värieron tulisi tasoittua muutaman pesun jälkeen. Nokkosen pitäisi vaalentua ja pehmentyä huomattavasti. On äärimmäisen mielenkiintoista seurata materiaalien muuttumista käytössä. Uskoisin näistä nokkoslaudeliinoista tulevan ikisuosikit!
kotikunnaalla.com 