Kuka, miten ja miksi?
Tämän blogin takana hääräilee kolmenkylmpin paremmalle puolelle ehtinyt uusi kainuulainen. Olen turun flikoi, mutta opiskeluvuosina matkaan tarttui sinnikäs Kaenuun poeka, jonka myötä elämään tuli aina vain enemmän metsäretkiä ja seikkailuja. Kuukausi ensitapaamisesta hän toi minut kainuuseen, mutkittelevan hiekkatien päähän, metsän laidassa seisovaan punaiseen tupaan. Sille reissulle jäi pala sydäntä, ja siitä lähtien kaikki lomat suuntautuivat samoille seuduille. Kun tuo vanha punainen tupa jäi tyhjilleen, se siirtyi meille. Siinäpä me sitten yritimme hoitaa taloa Kainuussa ja Turun seudulla. Siinä vaiheessa ei ollut oikein tietoa, että mitä talolle tapahtuu, mutta se oli varmaa, että myyntiin ei laiteta!
Kun perheeseen ilmestyi pieni voimakastahtoinen tyyppi, jota tyttäreksemmekin kutsutaan, alkoi olla päätöksen aika käsillä. Lapsen kasvatus kaupungin laitamilla tuntui aivan mahdottomalta, joten ajatus Kainuuseen muutosta alkoi muodostua. Ruusunpunaisin lasein näin meidät kaikki kirmaamassa eläinlaumamme keskellä pitkin niittyjä… Nooh.. Ennen kuin päästään siihen vaiheeseen, on elämä ollut remontointia. Ensimmäinen kesä vietettiin pihasaunan ja kantoveden turvin, syksyllä saatiin kylpyhuone ja keittiö käyttökuntoon. Voi sitä onnen päivää! Nyt seuraavaksi pitäisi saada piha siistiksi ja pelto kuriin. Siinäpä sitä onkin työmaata.. Varsinkin kun viherpeukaloni sijaitsee melko keskellä kämmentä. Mutta tekemällä oppii, ja äiti on vain puhelinsoiton päässä.
Tilamme Kunnas sijaitsee 5. kasvuvyöhykkeellä vaaran rinteellä. Talo on seissyt nykyisellä paikallaan vuodesta 1937. Sitä ennen samat hirret ovat mitä ilmeisimmin olleet käytössä naapurin tontilla saman tien varrella, ehkäpä vaivaistalona, mutta varmuutta siitä meillä ei ole. Kunnaan tilan on perustanut Amerikasta Suomeen palannut pariskunta, ja olemme nyt tilaa jatkamassa viidettä sukupolvea. Tilalla on aina harjoitettu karja- ja metsätaloutta, lehmät ovat lähteneet navetasta 90-luvulla. Kunnas sijaitsee hienolla paikalla peltoaukean ja metsän rajamaastossa upeissa vaaramaisemissa, joskin luonto on päässyt niskan päälle viime vuosikymmeninä. Asuinympäristömme on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi ja tarkoituksenamme on palauttaa maisemaa mahdollisuuksien mukaan. Suunnitelmissani ovat laiduntavat eläimet ja ylitsepursuavan lepikon raivaaminen. Mutta tärkeimmät ensin. Kukaan ei varmasti koskaan ole luonnehtinut minua kärsivälliseksi, joten keskeneräisyyden opettelussa on minulla vielä työtä.
Uutta näkökulmaa elämään tuovat opintoni luontoalalla. Villiyrtit, marjat ja sienet tulevat sitä kautta varmasti entistä enemmän käyttöön. Luonto on täynnä mahtavia juttuja, ne vaan pitää löytää! Useimmat näistä tiedoista ja taidoista ovat olleet vanhan kansan käytössä jo iäisyydet, mutta valtaosa meistä on unohtanut ne modernin elämän pyörteissä. Vähä vähältä yritän hivuttautua syvemmälle metsään ja löytää luonnon aarteita.
Monen mutkan jälkeen aloittelemme nyt elämäämme maalaisina. Blogissani jaan kokemuksia ja kömmähdyksiä, onnistumisia sekä epätoivoisia yrityksiä puutarhahommista, vanhan talon kunnostamisesta perinteitä kunnioittaen, sekä luonnon ihmeistä ja löydetyistä aarteista. Sitähän sanotaan, että elämä on matka, joten eikun vedetään saappaat kainaloihin saakka ja katsomaan mitä vastaan tulee.
kotikunnaalla.com 